Se nyt on vaan niin, ettei sitä rahaa tule sateena taivaalta. Työttömyys kasvaa aikamoista vahtia ja syy on työpaikkojen väheneminen. Hallituksen vastaus on: ”Menkää töihin”. Millä hitolla voi mennä töihin, kun työpaikkoja ei ole tarjolla?

Muutos tällä hallituskaudella työttömyyden osalta on suuri! Hallituksen, jonka piti lupaustensa mukaan taittaa työttömyyden kehitys moiseen suuntaan.

Uhkailuna työhön menoon vaikuttamiseksi hallitus on päätöksillään pudottanut työttömyyskorvausten summaa ja summa kutistuu parissa erässä muutaman kuukauden sisällä. Eikö hallituksen tulisi sitten järjestää niitä työpaikkoja, kun kerran yritysmaailma ei pysty ja aina kutistuvalla työttömyyskorvauksella vaan ei elä?
On pelkkää silmänlumetta, että kutistetaan työttömyyskorvausta, sillä kun se ei riitä elämiseen, väki siirtyy toimeentuloluukulle. Siirretään menoja luukulta toiselle ja ollaan niin tyytyväisiä, ”kun työttömyyskorvausten summa on pienempi”.

Hallitukselle terveisiä: Se vaikuttavuusarvio tulee tehdä AINA ennen päätösten tekemistä! Ihmisten siirtäminen luukulta toiselle on vain silmänlumetta, huijausta ja ihmisten nöyryyttämistä.

”Järjen käyttö on sallittua, jopa toivottavaa!”

Pieni muisto lapsuudestani

Kun olin pieni, olin paljon Mummini luona. Eräänä syntymäpäivänäni sitten sain polkupyörän. Se oli vanha aikuisten pyörä, jonka Pappa oli maalannut valkoiseksi. Olin kovasti innoissani pyörästä. Harjoittelin vähän ajamista siinä pihalla, kunnes päätin, että on aika ajaa alas jyrkkää mäkeä, joka pihasta lähti alas pellolle. Vauhtia vaan ja menoksi! No, ei siinä kaikki asiat tulleet mieleen; kuten esimerkiksi se, miten polkupyörä pysäytetään. Mäen alla oli iso ruusupuska ja siihenhän minä sitten ajoin täydellä vauhdilla. Hupsista. Oli sitten ruusunpiikkejä siellä ja täällä, mutta suurin huoleni oli, että olihan pyörä kunnossa. Olihan se. Seuraavaksi selvitin, miten se pysäyttäminen tapahtuu ja sitä piti harjoitella moneen kertaan ennen kuin sain luvan uudelleen ajaa itsekseni.
Pitäisikö sanoa: ”Oppia ikä kaikki”…