Uutiset kertovat päivittäin eri puolilla maailmaa tapahtuvista luonnon katastrofeista. Ensin alkoivat laajat metsäpalot, joista osa jatkuu edelleen. Sitten tuli monissa maissa isoja maanjäristyksiä. (Reaaliaikaiset tiedot eri puolilla maailmaa tapahtuvista maanjäristyksistä löytyy: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/map/?extent=-88.70033,606.79688&extent=88.68429,1409.76563 ) Viimeisimpänä hirvittävät tuhotulvat, joista pahin tällä hetkellä taitaa olla tilanne Nepalissa.
Kun näitä uutisia katsoo, jotenkin asiat menevät vähän toisenlaiseen järjestykseen. Sitä on varmaan hyvä hetki ajatella, miten oma elämä muuttuisi, jos menettäisi kerralla kaiken. Siis ihan kaiken, kuten noiden katastrofien keskelle jääneiden kohdalla on tapahtunut. Siinä voisi erilaiset asiat tulla tärkeiksi…
jatanjuttuja.online 
Hurjia ja rajuja, kauhistuttavia ovat nuo luonnonkatastrofit… ja kun ihmisille ei ehkä jää mitään, paitsi oma henki, ei ehkä perhettäkään… – Ehkä järkyttävintä silti, että niin moni ylöspäin kiipeämisen sijaan pysähtyi kuvaamaan, hyvinkin alas ja lähelle. Monia varmasti kuoli sen takia, että nettiin pitää saada laitettua… ja me sitten katsomme niitä hirvitellen mutta samalla tyytyväisinä, ettei onneksi tällä(kään) kertaa ollut meidän vuoromme. Kuvaaminen, niin paljon kuin siitä pidänkin, on myös yksi aikamme kirouksista. Ja sekin, että mieltämme sairaalla tavalla kiehtoo järkyttävien videoiden katselu. Jostain syystä nuo Nepalin videot kiinnostivat mieltäni poikkeuksellisen paljon, enkä todellakaan tahtoisi, että niin on…
Tämä maailma pyörii liikaa sen ympärillä, saammeko varmasti kaiken -ainakin katastrorit- nettiin. Kuten sanoit, varmasti osa Nepalin katastrofin keskellä olleista jäi vöyryyn juuri kuvaamisen takia. Se on todella surullista ja niin turhaa.