Olen tässä aatellut, miten moni kokeekaan ajoittain outoa surua. Ei, en tarkoita sitä elämän tai asioiden ongelmallisuutta, vaan tällä kertaa julkisuuden henkilöiden tai jopa tavallisten, tuntemattomien kohdalla. Viime päivinä aika moni on kokenut outoa surua vaikkapa monilahjakkuuden, artistin Dolly Partonin poisnukkumisesta. Pari päivää on monella ollut outoa surua Norjan kuningas Haraldin poisnukkumisesta. On outoa surra ihmistä, jonka kanssa ei ole koskaan ollut tekemisissä, mutta joka on tavalla tai toisella kuitenkin koskettanut sydäntämme.
Minulle Dolly Partonin lähtö oli pysähdys, mutta kuningas Haraldin meno iski syvälle, Hän oli kuitenkin ”niin norjalainen”; avoin, tasapuolisesti kaikkiin suhtautuva, luonnonläheinen ja ihmisläheinen. Minun tuntevat tietävät suuren rakkauteni Norjaan ja minä koen norjalaiset juuri nuo kuninkaankin ominaisuudet omaavina. Toivon ja uskon vahvasti, että uusi kuningas, kuningas Haakon, tuo elämässään esille samat ominaisuudet. Nyt kuuntelen norjalaista musiikkia ja muistelen monia asioita sieltä. Tämä nyt pinnalla oleva suru ja kaipaus kyllä katoaa aikanaan.
jatanjuttuja.online 
Minulle harvoin kenenkään julkkiksen kuolema tuo surua, mutta kyllähän elämän rajallisuus sinänsä. Juuri nyt jotenkin ainakin pinnalta vaikuttaa se, kun syksy vääjäämättä lähenee. Ja Suomen luonnon päivää liputetaan, mutta muuten tehdään sen suhteen lähinnä vääriä valintoja. Juuri lensi muutama hanhi äänekkäästi läheltä ohi syksyisellä harjoituslennollaan. Ja oman itsen ja tuttujen vanheneminen ja raihnaistuminen tuo myös surua ja levottomuutta. Kyllähän apean surun paikkoja ihmiselämä sisältää. Oli sitten syy mikä tahansa, niin viisasta on ihmisen ottaa vastaan ja kohdata ne menetyksen tunteet ja sitten toivottavasti taas vähäksi aikaa päästää niistä irti. – Tämä ei nyt ehkä ollut ihan suoraan artikkelisi aiheesta, pahoittelen, mutta näinhän somessa usein käy, kukin kirjoittaa omasta sen hetkisestä tilanteestaan ja tunnelmastaan käsin.
No, harvoin minuakaan koskettaa enempää julkkisten poismeno, mutta tällä kertaa Norjan kuninkaan kohdalla tuli selvä poikkeus. Se ei liity niinkään suoraan henkilöön, vaan hänen tapaansa toimia eri tilanteissa ja asenteet. Kuten jutussa mainitsin, liittyy kaiken kaikkiaan suhteestani Norjaan ja norjalaisiin.
Elämän rajallisuus pulpahtaa useinkin mieleen. Sitä korostavat vielä maailmalla tapahtuneet suuret luonnonkatastrofit.
Toki ajoittain mieleen tulee oman elämänkin rajallisuus, mutta sen olen päättänyt jättää murehtimatta. Nyt eletään täysillä se aika, mikä on käytettävissä, eikä tuhlata voimia mietintään asiassa, jolle ei ole itsellä käyttöaikataulua.