Niin, opin uutta itsestäni. Kommentoin toisaalla julkaisua, jossa kerrottiin ahtaasti asuvien määrän merkittävästä noususta – erityisesti yksin asuvien kohdalla. Kysyin, onko huomioitu, että ei ollenkaan kaikki yksin asuvat koe asuvansa ahtaasti. Minulle vastattiin, että pitää lukea ensin se julkaisu ja sitten vasta kommentoida. (Olin lukenut sen) No, tämä nyt on tavallista kommentointiin vastaamista, jos ei halua /jaksa / viitsi vastata julkaisua koskevaan tarkennus kysymykseen.
👉 Mutta, minulle todettiin jatkona: ”Kaikki somessa käyty keskustelu ei pyöri naistenlehtien tasolla.” En ole tiennytkään, että minun ajatukseni pyörivät naistenlehtien tasolla! Varsinkin, kun en ole vuosiin lukenut mitään naistenlehtiä! No, tulihan sekin asia nyt tietooni.
Some ja kommentointi… niin kovin haasteinen asia. Alkuperäinen kirjoittaja yleensä ajattelee tietystä näkökulmasta ja etenkin koska kommenttitilaan usein mahtuu varsin vähän tekstiä, niin eri näkökulmasta kirjoitettu kommentti usein helposti koetaan negatiivisena ja joko ohitetaan kokonaan tai sitten ärähdetään. Haasteista on kovin. Alkuun minunkin kommenteista sinun oivaltaviin teksteihisi tuli sellainen tunne palautteistasi, etten ehkä ollut ihan saanut ajatustani perille, vaan olit ehkä jotenkin negatiivisena kokenut. Nyt kun olemme pitempään kommentoineet, ei onneksi tälläistä tunnetta enää tule. :)
Vastaanottamiseen vaikuttaa aina niin monenlaiset asiat. Eikä ollenkaan vähiten oma elämäntilanne / mieliala.