Olen tässä aatellut, miten moni kokeekaan ajoittain outoa surua. Ei, en tarkoita sitä elämän tai asioiden ongelmallisuutta, vaan tällä kertaa julkisuuden henkilöiden tai jopa tavallisten, tuntemattomien kohdalla. Viime päivinä aika moni on kokenut outoa surua vaikkapa monilahjakkuuden, artistin Dolly Partonin poisnukkumisesta. Pari päivää on monella ollut outoa surua Norjan kuningas Haraldin poisnukkumisesta. On outoa surra ihmistä, jonka kanssa ei ole koskaan ollut tekemisissä, mutta joka on tavalla tai toisella kuitenkin koskettanut sydäntämme.
Minulle Dolly Partonin lähtö oli pysähdys, mutta kuningas Haraldin meno iski syvälle, Hän oli kuitenkin ”niin norjalainen”; avoin, tasapuolisesti kaikkiin suhtautuva, luonnonläheinen ja ihmisläheinen. Minun tuntevat tietävät suuren rakkauteni Norjaan ja minä koen norjalaiset juuri nuo kuninkaankin ominaisuudet omaavina. Toivon ja uskon vahvasti, että uusi kuningas, kuningas Haakon, tuo elämässään esille samat ominaisuudet. Nyt kuuntelen norjalaista musiikkia ja muistelen monia asioita sieltä. Tämä nyt pinnalla oleva suru ja kaipaus kyllä katoaa aikanaan.

Uutiset kertovat päivittäin eri puolilla maailmaa tapahtuvista luonnon katastrofeista. Ensin alkoivat laajat metsäpalot, joista osa jatkuu edelleen. Sitten tuli monissa maissa isoja maanjäristyksiä. (Reaaliaikaiset tiedot eri puolilla maailmaa tapahtuvista maanjäristyksistä löytyy: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/map/?extent=-88.70033,606.79688&extent=88.68429,1409.76563 ) Viimeisimpänä hirvittävät tuhotulvat, joista pahin tällä hetkellä taitaa olla tilanne Nepalissa.

Kun näitä uutisia katsoo, jotenkin asiat menevät vähän toisenlaiseen järjestykseen. Sitä on varmaan hyvä hetki ajatella, miten oma elämä muuttuisi, jos menettäisi kerralla kaiken. Siis ihan kaiken, kuten noiden katastrofien keskelle jääneiden kohdalla on tapahtunut. Siinä voisi erilaiset asiat tulla tärkeiksi…

Nyt keskustellaan laajasti ikärajan laittamisesta some-alustoille. Eniten on taidettu esittää K-16 rajaa, mutta myös esim. K-13 on ollut esillä. Jännä sinänsä tuo K-13, sillä monien somealustojen sääntöjen mukaan ne ovat jo nyt K-13! Silti niitä käyttää todella moni ala-asteellakin oleva.
Juttelin asiasta aiemmin muutaman nuoren kanssa. Vastaus oli: ”Mitä välii? Vanhemmat on antanu luvan!”. Eli, vanhemmat opettavat lapsilleen, ettei säännöillä ole mitään väliä – ainakaan heidän lapsiaan koskien. No, näin se tuntuu monessa muussakin asiassa olevan ja sillä on näkyvät seurauksensa.

Minä en usko ikärajoihin tässä asiassa. Nuoret löytävät hetkessä kiertotien tai uudet alustat, joista vanhemmat / aikuiset eivät tiedä mitään. Minä uskon nettikasvatukseen;
laajasti lapsille ja nuorille, mutta ehdottomasti myös vanhemmille! Lisäksi uskon, että tarjoamalla monipuolisesti muuta kiinnostavaa tekemistä, voidaan nettikoukku irrottaa. Aluksi netinkäytön merkittävä rajaaminen on vaikeaa ja tekee kipeää, mutta vaivannäkö kannattaa! Vanha hyvä ”nokialainen” tai muu ei älypuhelin käyttöön oikeaa yhteydenpitoa varten. Sekin voisi auttaa.
❓Mitä sinä tuumaat tästä❓