Siitä on kauan, yli kymmenen vuotta, kun Helsingissä oli jonkun tapahtuman yhteydessä myös ’Keinutuolien kokoontumisajot’. Keinutuoleja oli paljon enemmän ja hyvin erilaisia. Ne herättivät kävijöissä monia muistoja, joista oli mukava jutella.
Tämä tuli mieleen, kun ihmiset miettivät erilaisia tapahtumia ja niihin vähän erilaisia osia. Kuvissa näkyvät kokoontumisajojen osallistujat olivat ulkona, mutta mikä estää toteuttamasta vastaavaa jossain isossa hallissa olevassa tapahtumassa sisällä. Minusta idea sopisi todella moneen tapahtumaan osaksi!

Olen tässä aatellut, miten moni kokeekaan ajoittain outoa surua. Ei, en tarkoita sitä elämän tai asioiden ongelmallisuutta, vaan tällä kertaa julkisuuden henkilöiden tai jopa tavallisten, tuntemattomien kohdalla. Viime päivinä aika moni on kokenut outoa surua vaikkapa monilahjakkuuden, artistin Dolly Partonin poisnukkumisesta. Pari päivää on monella ollut outoa surua Norjan kuningas Haraldin poisnukkumisesta. On outoa surra ihmistä, jonka kanssa ei ole koskaan ollut tekemisissä, mutta joka on tavalla tai toisella kuitenkin koskettanut sydäntämme.
Minulle Dolly Partonin lähtö oli pysähdys, mutta kuningas Haraldin meno iski syvälle, Hän oli kuitenkin ”niin norjalainen”; avoin, tasapuolisesti kaikkiin suhtautuva, luonnonläheinen ja ihmisläheinen. Minun tuntevat tietävät suuren rakkauteni Norjaan ja minä koen norjalaiset juuri nuo kuninkaankin ominaisuudet omaavina. Toivon ja uskon vahvasti, että uusi kuningas, kuningas Haakon, tuo elämässään esille samat ominaisuudet. Nyt kuuntelen norjalaista musiikkia ja muistelen monia asioita sieltä. Tämä nyt pinnalla oleva suru ja kaipaus kyllä katoaa aikanaan.

Uutiset kertovat päivittäin eri puolilla maailmaa tapahtuvista luonnon katastrofeista. Ensin alkoivat laajat metsäpalot, joista osa jatkuu edelleen. Sitten tuli monissa maissa isoja maanjäristyksiä. (Reaaliaikaiset tiedot eri puolilla maailmaa tapahtuvista maanjäristyksistä löytyy: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/map/?extent=-88.70033,606.79688&extent=88.68429,1409.76563 ) Viimeisimpänä hirvittävät tuhotulvat, joista pahin tällä hetkellä taitaa olla tilanne Nepalissa.

Kun näitä uutisia katsoo, jotenkin asiat menevät vähän toisenlaiseen järjestykseen. Sitä on varmaan hyvä hetki ajatella, miten oma elämä muuttuisi, jos menettäisi kerralla kaiken. Siis ihan kaiken, kuten noiden katastrofien keskelle jääneiden kohdalla on tapahtunut. Siinä voisi erilaiset asiat tulla tärkeiksi…